1.10.2016

Stipendi lävähti tilille

Taas se tuli, nimittäin 200 €:n opinnoissaedistymisstipendi. Sen saa, kun on suorittanut vähintään 55 opintopistettä lukuvuoden aikana (1.8.–31.7.) ja muistaa hakea sen syyskuun alkuun mennessä. Jokaisen laitoksen sivuilta pitäisi löytyä ohjeet sen hakemiseen vuosittain.

Stipendi tuli kyllä kieltämättä tarpeeseen. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee.

22.9.2016

"Ei se ole mitään kvanttifysiikkaa..."

Alla oleva on. Siinä on kaksi kuvakaappausta yhdestä diarykelmästä Fysikaalinen kemia II -kurssilta. Täytyy myöntää, että on aika haastavaa hommaa pysyä perässä luennoilla :D Viime vuonna yksi opiskelija kuvaili kurssia integraalihelvetiksi, mikä on osoittautunut ihan paikkansapitäväksi.

Eivätkä nuo alla olevat ole edes haastavimpia juttuja, vaan pelkkää matikkajumppaa. Kvanttifysiikassa pahin on se, että sen lainalaisuudet sotivat meidän apinanaivojen "näe ja koe" -mieliä vastaan, ja kun saa kiedottua tajuntansa kvanttimaailman kommervenkkeihin, niin sitten asiat muuttuvat helpommiksi. Eivät kuitenkaan helpoiksi.





17.9.2016

Labratyö: atomiabsorptiospektrometria eli AAS



Muistan tehneeni atomiabsorptiospektrometrityön ammattikoulussa kolmannella luokalla; määritimme muistaakseni muroista ja kaurahiutaleista metalleja. Nyt jälleen kolmantena vuonna – tällä kertaa yliopistossa – sain taas käydä laitteen pariin. Tällä kertaa määritettävänä olivat opettajien valmistamat kupari- ja lyijypitoisuuksiltaan tuntemattomat näytteet. Kuparin osalta toin myös tutkittavakseni oman näytteen, jonka olin ottanut vanhempieni luota. Siitä ei onneksi löytynyt kuparia nimeksikään. Yllä olevassa videossa liekki muuttuu oranssinkeltaiseksi (luultavasti kalsiumin vuoksi), kun laitan sen siniseen asetyleeniliekkiin. Liekki on ilman ja asetyleenin seosta, joka hehkuu tuossa noin 2300-asteisena.

13.9.2016

Ratkaisu taisteluun systeemiä vastaan: voitto kotiin!


Kävin systeemiä vastaan taistelua ja VOITIN.

Postaus on jatkoa aikaisemmalle kirjoitukselleni, jossa kirjoitin eduskunnan oikeusasiamiehelle tekemästäni kantelusta. Koin siis viime vuonna Turun sosiaalitoimen harjoittaman mielivaltaisuuden epäoikeudenmukaiseksi ja valitin heille. Heidän mielestään toimivat oikein, kun antoivat yhden kuukauden aikaa muuttaa pois asunnostani ja hankkia edullisempi kämppä. Tästä alkoi paperisota, joka eskaloitui eduskunnan oikeusasiamiehen kanteluun, jolta tuli langettava päätös sosiaalitoimelle.

Vielä viime vuonna he toimivat mielestään oikein, mutta nyt heiltä tulleessa paperissa lukee tuo yllä oleva "pahoittelen toimeentulotukiasiassasi kokemaasi epäoikeudenmukaisuutta". Tuo on mielestäni epäanteeksipyyntö, sillä siinä viitataan vain minun kokemaani epäoikeudenmukaisuuden tunteeseen eikä oikeasti pahoitella epäoikeudenmukaista, objektiivisesti todettua mielivaltaisesti harjoitettua vallankäyttöä asiakasta kohtaan ("Pahoittelen toimeentulotukiasiassasi harjoittamaamme epäoikeudenmukaisuutta."). No, samapa tuo, saan nyt siis 316 euroa sosiaalitoimelta.

Asia oli siis se, että pyysin tukea kesäajalle, ja he suostuivat maksamaan vain yhden kuukauden (kesäkuun) vuokran kokonaisuudessaan. Heinä- ja elokuulta he maksoivat vain soluasunnon vuokraa vastaavan summan, vaikka heidän ohjeistuksessaan lukee, että täytyy antaa kolme kuukautta aikaa järjestää asunto eli heidän olisi pitänyt maksaa täydet vuokrat nuo kaikki kesäkuukaudet.

10.9.2016

Täl pual jokke, tois pual jokke, kummal pualel?

Tämä asia on turistien ja ulkopaikkakuntalaisten mielessä suhteellisen usein, kun puhutaan Turusta. Että kummalla puolella ne tois pual ja täl pual nyt olivatkaan?

Tähän on helppo sääntö: tois pual on torin puolella. Sen kun muistaa, niin ei voi enää mennä väärin. Tuomiokirkko ja yliopisto on täl pual jokke. Sivistys on siis täl pual, kaupankäynti tois pual.


Wikipediasta vielä:

"Aurajoki on vaikuttanut Turun historiaan merkittävästi. Kaupunki syntyi joen itäpuolelle (eli eteläpuolelle), ja siellä sijaitsevat tai ovat sijainneet muun muassa Turun tuomiokirkko, Turun akatemia, Vanha Suurtori, Raatihuone ja ensimmäiset koulut. Paikalliset kutsuvat sen vuoksi Aurajoen itäpuolta nimellä ”täl pual jokke” ja nykyisen ydinkeskustan ja Kauppatorin puolta nimellä ”tois pual jokke”. Joen eri puolia kutsutaan myös Åboksi (”täl pual”) ja Turuksi (”tois pual”) kaupungin yliopistojen (Turun yliopisto ja Åbo Akademi) vanhojen sijaintipaikkojen mukaan. Nimiä käytetään erityisesti, kun kerrotaan förin vievän ihmisiä risteilylle reitillä Turku–Åbo–Turku."

Kannanko tappajageeniä?

"20-vuotias terve nuori mies voittaa lopulta pelkonsa ja astelee sydän kiihkeästi pamppaillen tanssilattian poikki hakemaan tanssiin tyttöä, jota hän on katsellut sillä silmällä jo pitkään. Kesken jännittävän matkan mies kaatuu kuolleena lattialle." 
"Nuori nainen joutuu silminnäkijäksi tappeluun, jossa toinen riitapukareista iskee toista pullolla päähän. Nainen järkyttyy ja on pian kuollut. Kuolinsyy on sydänperäinen."

Äitini sai HYKSistä kylmäävän kirjeen, jossa pyydettiin tutkimuksiin, koska äidin suvusta on joltakin löytynyt vallitsevasti periytyvää geeniä, joka altistaa tällaiselle yhtäkkiselle sydänkohtaukselle (perinnöllinen polymorfinen kammiotakykardia):


Geenien kantajan tämä tappaa 35 %:n todennäköisyydellä 35. ikävuoteen mennessä. Vähän tuntuu, että ei uskalla edes liikahtaa kun tämän asian kuulin! Se oli siinä sit, kuolema koittaa! Hyvästi!

No ei ehkä nyt sentään noin. Jos laitetaan faktat pöytään niin pelko on melko aiheeton:

- äidillä on vasta epäily geenimutaation kantamisesta, tai siis hänet kutsuttiin vasta tarkistukseen geenimutaation tiimoilta (eli ei itse oikeastaan epäily)
- jos äidiltäni löytyy geeni, meillä lapsilla on 50 %:n mahdollisuus olla saanut se
- suvussa ei ole ollut äkkikuolemia, epilepsiadiagnooseja, tajuttomuuskohtauksia rasituksen aikana tai muutakaan, mikä viittaisi kantajuuteen
- 65 %:n selviytymismahdollisuus keski-iän kynnykselle, vaikka olisinkin geenin kantaja!
- jos geeni löytyy, lyödään hoidot tulille ja varmistava tahdistin pumppuun

Tässä on vielä tekemäni kuva mahdollisuuksista saada geeni:


8.9.2016

Elämmekö simulaatiossa?



Tänään fysikaalinen kemia II -kurssilla opettaja puhui tieteen filosofiasta, ja aihe meni niinkin syvälliselle alueelle kuin todellisuuden luonne, joka eittämättä aina johtaa suurten kysymysten äärelle. Niin tälläkin kertaa, sillä opettaja mainitsi sivulauseessa simuloidun todellisuuden eli filosofisen hypoteesin, jonka mukaan me kaikki elämme tietokonesimulaatiossa.

Luin tästä ensimmäistä kertaa joskus vuoden 2010 tienoilla. Aihe on sinänsä mielenkiintoinen ja hauska, joskin kuriositeettimainen seurapiiripuheenaihe kaljalasin äärellä. Sitä alkaa kuitenkin pakostakin miettimään, minkälaisella raudalla simulaatio toteutettaisiin. Jos lähdetään kaikkein helpoimmasta eli otetaan solipsismi (= vain minä itse olen varmasti olemassa) avuksi, niin simulaatio ei olisi kovinkaan paha järjestää. Ihmisen näköjärjestelmä voi prosessoida 1000 kuvaa sekunnissa, ja resoluutio on jotain alle 600 MB (luvut revitty netin syövereistä, eivät välttämättä kovinkaan paikkansapitäviä). 600 megan kuvavirta 1000 kertaa sekunnissa tekisi 600 GB sekunnissa. Tästä vain osa arkistoidaan ja pakataan huonolaatuisiksi videoiksi (= muistoiksi), joten systeemin voisi hyvin olettaa olevan jotain 2050-luvun teknologian luokkaa.

Mutta tässä oli vasta näytölle tulleen videovirran erittely. Tokihan ulkomaailmakin pitää jotenkin rakentaa? Se rakennettaisiinkin, mutta simulaatiossa vain se alue, jonka kokija näkee, tarvitsisi renderöidä ja lähialue voitaisiin laskea taustalla valmiiksi.

Filosofinen kysymys "jos metsässä kaatuu puu ja kukaan ei ole sitä kuulemassa, kuuluuko siitä ääni?" voidaan myös tuoda simuloidun todellisuuden tontille ja sanoa, että jos kukaan ei sitä ole kuulemassa, niin simulaation äänitiedostoa, joka voisi olla vaikkapa puu_kaatuu.wav, ei ole tarvis soittaa.

Jos kaikki ihmiset olisivat simulaatiossa mukana tiedostavina olioina, olisivat prosessointitehon vaatimukset paljon korkeampia kuin aiemmassa esimerkissä. Ajatusleikkiin kuuluu myös sellainen olettamus, että kun simuloidun todellisuuden sivilisaatiot saavuttavat tietyn pisteen, he voivat laittaa pystyyn oman simulaatiotodellisuutensa. Jatkumo olisi tällä tavalla ikuinen, niin kauan kuin ensimmäinen simulaatiokoneen rakentaja pitää "virrat päällä" koneessaan, muutenhan simulaatio ja sen kaikki alisimulaatiot sammuvat, niin myös meidän todellisuutemme ja olevaisuutemme.

Nämä ovat hauskoja ajatusleikkejä. Lisää voi lukea Wikipediasta:

https://en.wikipedia.org/wiki/Simulation_hypothesis
https://en.wikipedia.org/wiki/Simulated_reality