Keskiviikko 17.6.
Nukuin
melko katkonaisesti. Heräsin useasti autoa heiluttavaan hirveään tuuleen.
Erittäin kylmäkin oli nukkua, ja koko yö meni peiton sisälle tiukasti
kääriytyneenä. Heräsin myös ajoittaiseen vatsakipuun, joka tuli alavatsasta
oikealta puolelta. Mietin että nytkö umpilisäkkeeni on päättänyt tulehtua,
matkani kauimmaisessa kolkassa! No, onhan minulla vakuutus ammattiliiton
puolesta. Tosin se kortti on kätevästi 1500 kilometrin päässä, niin kuin
eurooppalainen sairausvakuutuskorttikin. Pitikin unohtaa ne tavaralistalta.
On
melko eksoottista, kun pilvien liikkeen näkee katsellessaan Jäämerelle, ja kun
poistut autosta, olet itsekin pilvessä.
Kylymä!
Vierailukeskuksessa
oli 15 minuutin leffatuokio Nordkappista. Sali oli täynnä espanjalaisia
turisteja. Puheensorina jatkui kun leffa alkoi, joskin hiljempana, ja koko
näytöksen ajan kameroiden tarkennusäänet ja klikkaukset säestivät rauhallista
näytöstä. Innostuipa pari sankaria ottamaan revontulikohtauksesta kuvia
salamavalolla kerta toisensa jälkeen. Näyttää varmasti hyvältä, kun kuvassa on
pelkkä valkoinen kangas! Monet ottivat myös videota vierailukeskuksen aulan pienistä
monitoreista, joissa pyöri revontulivideo.
Vietin
jonkin aikaa vierailukeskuksessa päivän mittaan. Siellä oli lämmin ja paljon
nähtävää.
Peikko vahtii turisteja.
Vielä pari tuhatta kilometriä navalle! En tosin löytänyt tietä...
Vierailukeskuksen Thai-museo, joka on perustettu kunnioituksena Chulalongkorn Suuri -nimiselle entisen Siamiin hallitsijalle, joka teki visiitin Nordkappissa vuonna 1907. Olin yllättynyt tällaisesta museosta täällä, niin kuin varmasti monet muutkin kävijät.
Vierailukeskuksen aula.
Sää
Nordkappissa ei parantanut päivän myötä, joten lähdin ajelemaan Altaan päin klo
14:30. Alavatsakipu teki aaltoilevaa kipuliikettä koko matkan. Klo 18 olin
Altassa, jossa tankkasin auton täyteen. Kassalla oli tällä kertaa nuori mies,
joka ei juuri hymyillyt eikä pukahtanut. Viime kerralla tässä paikassa kassalla
oli nuori, kiva ja hymyilevä nuori nainen. Söin vähän keksejä ja join vettä
Altassa, minkä vaikutuksesta mahakipu hellitti ja lopulta lakkasi. Sitten matka
jatkui, mutta en mennyt samaa reittiä kuin viimeksi, vaan suoraan etelään
Kautokeinon läpi Enontekiölle. Jäljelle reissusta jäi 400 kruunua, joita en aio
vaihtaa – ne saavat jäädä odottelemaan seuraavaa reissua.
21:30
olin Suomen puolella. Rajanylitys meni vaivatta. Kysyin rajavartijalta,
täytyykö vähäinen alkoholimääräni tullata, eikä tarvinnut. Tie Kautokeinolta
Enontekiölle oli kuin Afrikan safariajelulla olisi ollut. Erämaata oli vielä
enemmän kuin millään aiemmalla tienpätkällä. Todella hienon näköistä maisemaa
karuudestaan huolimatta. Täällä silmä lepää.
Klo
23:40 pysähdyin jonnekin Muonion ja Kolarin välille ihailemaan tyyntä järveä.
Järvi ja ilma olivat itse asiassa niin tyyntä, että päätin ajaa jo pitkäksi
kasvaneen partani ja pestä hiukset. Tunsin pientä back to the roots -olotilaa tehdessäni näitä toimia tämän
erämaajärven vedellä!
Leiriydyin
kahdentoista jälkeen Kolarista n. 10 km pohjoiseen Mannajärven kupeeseen. Yötön
yö oli varsin hieno ja rauhallinen.
Tieosuutta Enontekiöllä.
Mannajärvi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti