Torstai 18.6.
Heräsin
kymmenen aikaan. Ilma oli lämmin koko yön, ja aamulla odotetusti vielä
lämpimämpi. Oli mukava herätä puhtailla hiuksilla ja muutenkin raikkaana.
Totesin, että olen laihtunut jonkin verran tällä matkalla; taas yksi plussa
reissuun. Leirintäalueeni vieressä oli puolapuut ja tanko, jossa vedin leuan ja
olin siihen varsin tyytyväinen! Eipä ole aikoihin tullut tätäkään harrastettua.
Lähdin
kahdeltatoista ajelemaan ja pysähdyin Kolarin Salessa ja kahvilassa.
Kahvilatyötekijä, niin kuin Salen kassatyöntekijäkin, oli kiva nuori nainen.
Miten nämä pohjoisen naiset ovat kaikki niin hehkeitä? Mukavuus tuntuu heillä
olevan sisäsyntyistä, eikä siksi että yhtiön päämajan sieluton,
englanninkielinen PowerPoint-esitys olisi vasaroinut työtekijöiden mieliin,
että vertaisarvioiduissa tutkimuksissa on todettu asiakaspalvelijan hymyn
korreloivan positiivisesti yhtiön liikevaihtoon. No, ehkäpä katson Lappia tällä
hetkellä ruusunpunaisin lasein, mutta tämä paikka vaikuttaa olevan enemmän
henkinen kotini kuin esim. Helsinki, joka on kuitenkin erittäin lähellä Turkua.
Aitous ja avoimuus, lämpö - sydämen sivistys - on se, mikä on itseäni lähellä.
Täällä sitä on. Pääkaupunkiseudulla se on harvinaista, tai se on ainakin
erilaista. Sellaista itsetietoisempaa aitoutta, ei luonnollista.
Pysähdyin
Kolarista n. 10 km etelään herkuttelemaan Salesta ostamani patongin ja
donitsin. Ai että. Sivuhuomautuksena totean, että onneksi ei Norjan puolelta
tarvinnut ostaa ruokaa niillä niiden ryöstöhinnoilla.
Etelämpään
mennessäni sää muuttui yhä aurinkoisemmaksi ja lämpimämmäksi, vaikka hieman
pilviä olikin taivaalla. Jäämeren hyytävistä tuulista ei kuitenkaan ollut enää
tietoakaan.
Poudan ja pilven taisto.
Ylitorniossa
pysähdyin Tornionjoen vierelle monta kertaa ihmettelemään tätä valtavaa jokea.
Itselleni kotoisa Aurajoki on tähän verrattuna vain pahainen oja.
Kuohuva Tornionjoki.
Täytin
Torniossa puolityhjän tankkini dieselillä Savotan Sanni -nimisessä paikassa,
jossa join myös kahvit. Täällä nuori kassaneiti oli hieman varautuneempi
verrattuna pohjoisempiin "lajitovereihinsa". Ajelin paikasta takaisin
Tornion keskustaan ja kävin Haaparannassa Ruotsin puolella, jotta voin sanoa että
olen ajanut myös Ruotsin teillä, heh! Rajanylitys tapahtuu erittäin
huomaamattomasti: yhtäkkiä 30 km/h:n alue päättyy ja olet kansankodin puolella.
Tornion keskustaa.
Haaparanta-visiitin
jälkeen ajoin maailman pohjoisinta moottoritietä Kemiin, jossa pysähdyin
välillä ottamaan valokuvia.
Jossain Kemissä.
Sen
jälkeen suuntasin Simoon, jossa kiertelin vähän aikaa ja päätin leiriytyä
kalasataman alueelle parin asuntovaunun joukkoon. Ilta on todella upea.
Juhannuksen juhliminen oli alkanut ja kevyt sade hiveli ilta-auringossa
välkehtivää merenpintaa. Kuovi viserteli jossain kaukaisuudessa.
Simon kalasatama juhannusyönä.
Tämän
päivän reissu ei ollut kovinkaan pitkä, koska sovin tapaavani pirkanmaalaisen
tuttavaperheen täällä päin pian. He ajavat Ruotsin puolelta tänne. Kello oli 12,
kun painuin yöpuulle. Keskiyön aurinko laski täällä jo horisontin taakse; nyt
ollaan napapiirin eteläpuolella.
Simon kalasatamaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti