20.6.2015

8. päivä Turusta Nordkappiin ja takaisin: Simo - Raippaluoto

Perjantai 19.6.

Huh HUH! Ikkunat auki! Tämähän on sauna! Aurinko oli porottanut koko aamun autoni mustiin verhoihin, ja heräsin kymmeneltä yltä päältä hiessä. Kävin pesemässä hiukset Simon merivedessä ja makoilin rantahietikolla vähän aikaa. Auton viereltä meni pappansa kanssa nuori poika, joka tuli puhelemaan hetkeksi kanssani niitä näitä. Hauska murre näillä!

Lähdettyäni päätin nelostieltä kääntyä Vatunki-nimiseen paikkaan, jossa oli rantakahvila. Tämä tie oli hirvittävä. Kahdeksan kilometriä järkyttävää pomppua ja monttua, pelkäsin että autovanhukseni päivät olisivat luetut kun ajelin tätä pätkää. Tien on luultavasti suunnitellut joku paikallinen autokorjaamo. Kun pääsin perille, yllättikin paikka hienoudellaan.

Vatungin rantaa.

Tapasin tuttavaperheen puoli kahden aikoihin Nelosparkki-nimisellä huoltoasemalla Iin Kuivaniemessä. Vedin paikassa Neloshampurilaisaterian, josta tulin aivan täyteen. Vatsalaukku on näköjään pienentynyt matkalla. Ateria maksoi vain 6,50 €, ja rempseät pohjoispohjanmaalaiset kassatyöntekijät ottivat ilolla asiakseen ruokkia tämän nälkäisen matkalaisen mitä pikimmiten.

Oulussa käväisin katsomassa heidän Ideaparkiaan, joka oli melko vaatimaton verrattuna Lempäälän vastaavaan. Paikka oli juhannuksen vuoksi suljettu, joten lähdin sieltä ja poikkesin Oulun yliopistolla, sillä minua kiinnosti nähdä millainen se on. Opisto sijaitsee melko kaukana keskeisiltä paikoilta, mutta varsin idyllisesti metsän ympäröimänä. Päärakennuksen edessä on yliopiston 50-vuotismuistomerkki ja myös jonkinlainen tilataideteos, minkä harjaantumaton voisi kaukaa nähdessään sekoittaa vaikkapa kiipeilytelineeseen.

Oulun yliopiston 50-vuotismerkkipatsas.

Taideteos päärakennuksen edessä.

Oulun keskustassa en käynyt, sillä ajelin sen läpi jo menomatkalla. Ajoin rantatietä hiljalleen ja pysähdyin Pattijoen (kamala paikannimi) Nesteellä juomassa kahvit, sillä väsymys alkoi olla jo melko kova. Kahvi ei kuitenkaan auttanut kiihtyvästi alenevaan vireystilaani, joten pysähdyin metsäiselle P-alueelle hieman ennen Kalajokea iltakuuden aikoihin.

Herättyäni olikin jännät paikat. Kuulin kun miesääni puhui autoni ulkopuolella ja kuvaili autoani puhelimeen. Kuulin myös jotain, että jotkut olivat juosseet metsään ja pudottaneet jotain tavaroita pakomatkallaan. Astuin ulos ja huomasin, että jonkin sortin vartija siinä katseli autoani. Aloin saman tien kyselemään, että mitä asia koskee ja selitin, että olin nukkumassa päiväunia. Hän kysyi nimeäni ja että olenko Lahdesta kotoisin, ja kun kerroin että olen Turusta niin hän ei enää häirinnyt ja lähti menemään. Yritin kysellä että mitä on tapahtunut, mutta ei voinut puhua. Lahti on maamme huumepääkaupunki, joten vahvasti veikkaan asian liittyvän niihin hommiin.

Lähdin tämän ankean herätyksen jälkeen ajelemaan etelään, ja ajattelin käydä katsomassa Kalajoen hiekkasärkkiä vielä. Virhe. Jouduin risteyksestä sellaiseen nuorison ja liikenteen kaaokseen, että ei ole tosikaan. Siellä oli nähtävästi nyt juhannuksena sellaiset pirskeet, että valtavan iso osa Suomen teineistä oli päättänyt lähteä viihtymään sinne. Väkeä ja trafiikkia oli sen verran, etten tiennyt pääsenkö ulos vai hautaudunko elävältä joka puolelta vyöryävään drunken teenager -massaan. Pääsin kuitenkin ehjin nahoin ulos paikasta, vaikka ruuhka oli tosiaan megalomaaninen. Käännyin sitten seuraavasta risteyksestä Kalajoen kalasatamaan, joka oli rauhallisempi paikka.

Kalajoen kalasataman näkymää aavalle.

Kalajokinen lokki.

Kalajoelta päästyäni piipahdin Kokkolan ABC:llä syömässä iltapalaa, ja sen jälkeen suuntasin Uudenkaarlepyyn kautta Raippaluotoon. Matkalla otin dieseliä Oravaisista, jossa oli tämän reissun ennätys itikoiden saralla. Ilma oli käytännössä pilvinen, siis pilvinen hyönteisistä.

Maisemaa Oravaisissa.

Kävin Raippaluodon päässä satama-alueella ja ihmettelin, miten täällä niemennokassa on elektroninen pysäköintimittari. Hulvattoman näköistä.

Käännyin takaisin Vaasaan päin, mutta jäin Raippaluotoon yöksi. Kello lähenteli yökahta, kun parkkeerasin autoni raippaluotolaisen sillan kupeeseen usean matkailuauton viereen.

Tässä vaiheessa matkaa täytyy sanoa, että on haikea olo. Tulin tämän päivän reissulla pois Lapin maakunnasta ja nyt olen melko tutuilla seuduilla jo. Seuraava Lapin-reissuni on hyvin mahdollisesti vasta vuoden päässä, ja se on pitkä aika.

Päivä 9: Raippaluoto - Turku

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti