14.10.2017

Vaihdossa: englannin kieli Shenzhenissä.

Shenzhen ja Hongkong.

Hongkong on yksi maailman liberaaleimmista talousalueista ja täten houkutellut paljon englanninkielistä väestöä. Kantoninkiinaa (aivan erilaista kuin mandariini, jota opiskelen) puhuu n. 95 % väestöstä, mutta silti englantia osaa n. 53 %. Shenzhen on sitten taas aivan eri maailmansa, vaikka Hongkong on aivan vieressä. Täällä yliopistollakaan edes kaupan kassat eivät puhu sanaakaan englantia; vain Subwayn myyjät ovat yllättäneet, mutta hekin osaavat vain ne perusfraasit, eivätkä ymmärtäneet kun kaverit kysyivät "what do you suggest", kun piti valita soosi patonkiin.

Muutkin jutut ovat osoittaneet, että englantia ei täällä osata: kaikissa paikoissa asiointikielenä on mandariini, ja jos sattuu löytymään joku, joka puhuu englantia, niin puhe on hyvin vaivalloista.

Tuo ylläoleva yllätti, koska Shenzhenin pitäisi olla hyvin kansainvälinen paikka. Kansainvälisyys näkyy kuitenkin siinä, että täällä ilmestyy englanninkielinen Shenzhen Daily -sanomalehti sekä Shekoun kaupunginosaan sijoittuva Shekou Daily. Yritin käydä metsästämässä myös China Dailya, mutta sitä ei löytynyt mistään, joten oli tyydyttävä Shenzhenin lehteen. Lehti ilmestyy joka päivä, niin kuin nimestä voi päätellä, ja siinä on laajalti asiaa myös ulkomailta. Katalonian itsenäisyysjutusta oli juuri puolen sivun juttu, ja avasinkin eilen keskustelun tästä madridilaisen kanssaopiskelijani kanssa.

Shenzhen Daily maksaa vain 1 yuanin (n. 13 senttiä), joten yritän parhaani mukaan käydä hakemassa sen joka päivä tuosta yliopiston ulkoportilla sijaitsevasta kioskista, jotta pysyn hieman kärryillä siitä, mitä täällä tapahtuu. Kioskissa oli jokin talouteen liittyvä englanninkielinen lehti myös, mutta se ei kiinnostanut oston vertaa.

Englannin kielen vähyys täällä on mielestäni kuitenkin tietyllä tapaa hyvä asia, koska se jos jokin pakottaa oppimaan ja käyttämään kiinaa. Itse koen olevani niin mukavuudenhaluinen, että jos englanniksi saisi asioitua milloin missäkin, niin mieluummin käyttäisin sitä. Kavereille olen ollut tulkkina ja päässyt kaupassa asioimaan melko spesifisistäkin asioista, esim. vaihtoterien ostamisesta partakoneeseen. En tiennyt, mikä vaihtoterä on kiinaksi, joten kysyin yleisesti "vaihdettavia teriä" (换的刀, huàn de dāo), jossa 刀 on siis veitsen tai muun terävän esineen terä, eikä välttämättä sellainen pyöreän mallinen teräpesä, mitä nuo partakoneet käyttävät. Myyjä ymmärsi kuitenkin heti ja kertoi, että ensi torstaina saapuvat.

Vaihdossa: Hitler Kiinassa

Sen lisäksi, että Kiinan entisaikain kulttuuri on kiehtova kaikkine dynastioineen ja sotineen, on nykypäivän Kiinakin varsin mielenkiintoinen. Kiinaan on muodostunut samankaltainen nettikulttuuri kuin muihinkin maihin, ja kuten Suomessakin, on myös Kiinalla oma nationalistiporukkansa. Nationalistit eivät vaan täällä ole meidän lailla välttämättä vanhoja setiä, vaan yllättäen nuoria naisia, joita kutsutaan nimellä 小粉红 (xiǎo fěnhóng, pienet pinkit). He ovat häiriköitä, jotka saattavat pölähtää esim. jonkun kuuluisuuden Facebook-sivulle (esim. kun Lady Gaga kävi tapaamassa Dalai Lamaa) haukkumaan tätä.

Toinen jännä juttu on Hitlerin käyttö markkinoinnissa. Markkinoijat eivät välttämättä tiedä, kuka Hitler on, mutta he ovat lähteneet tähän kelkkaan silti mukaan. Natsismi on jopa niin suosittua, että kaduilla saattaa tavata natsiunivormuun sonnustautuneita cosplay-ihmisiä. Lisäksi Saksassa kävi juuri pieni vahinko kahdelle kiinalaismiehelle, kun he hailasivat parlamenttitalon edessä ja saivat 500 euron sakot.


Itse olen myös nähnyt noita Hitler-viittauksia jonkin verran täällä. Olin aivan äimän käkenä, kun näin yhden lähiravintolan käyttävän tällaista kuvaa markkinoinnissaan (tällöin en vielä tiennyt tästä ilmiöstä):

Söpöilevä Hitler heltat päässään.

Melkoista. Jotkut kiinalaiset (ne, jotka tietävät asiasta) kuitenkin ajattelevat Hitlerin olleen vahva johtaja, jolla oli todella hyvä armeija. Muitakin hirmuhallitsijoita ihaillaan, mutta Hitler on täällä näkyvin.

9.10.2017

Vaihdossa: ensimmäinen tuote Taobaosta saapui

Yliopiston pakettivarasto.

Olen nyt alkanut harrastaa kunnolla kiinalaisuutta käyttämällä ruoantilauspalvelu Meituania sekä nyt vielä Taobaoa, joka on paikallinen Tori.fi, mutta huomattavasti hienostuneempi automaattimaksuineen ja kaikkineen. Ensimmäinen ostokseni saapui tänään yliopiston pakettivarastoon, josta haimme sen korealaisen kaverini Angelan kanssa (hän näytti, missä paikka on ja mitä pitää tehdä). Prosessi on melko suoraviivainen:

1. Rekisteröidy Taobaoon (huom. tarvitset kiinalaisen pankkikortin tätä varten)
2. Osta tavara Taobaosta.
3. Saat muutaman päivän päästä tekstiviestin, josta löydät tavaran hyllynumeron pakettivarastosta. Viestissä on myös aika, jota ennen tavara tulisi noutaa:


4. Mene varastolle, hae tavara hyllyltä, mene kassalle ja näytä opiskelijakorttiasi. Kassahenkilö skannaa korttisi ja homma on sillä selvä.

Mikä se tavarani sitten oli? Muistatteko postauksen 200 kilometrin lenkistä vuonna 2016? Tuohon matkamopoon ostin aivan uuden lokasuojan, koska täällä Kiinassa ne ovat niin halpoja, onhan Jincheng kiinalainen merkki. Nyt Taobaosta on tulossa lisää tavaraa kyseiselle rakkineelle... voi olla, että täytyy ostaa paikka toiselle matkalaukulle paluulennolle.

Jincheng JC50-Q8 Knightin etulokasuoja, 5 euroa postikuluineen.

Vaihdossa: kouluruokailu

Ajattelin kirjoittaa sanasen kouluruokailusta. Täällä on samantapainen järjestelmä kuin Suomessa, eli kouluruoka maksetaan opiskelijakortilla, johon ladataan rahaa. Rahan lataaminen tapahtuu koulun alueella olevassa pankissa.

Ruokailu maksaa alimmillaan muutaman yuanin (joitain kymmeniä senttejä), mutta normaalihinta pyörii siinä euron paikkeilla. Mitä sillä saa? Antaa kuvan puhua puolestaan:

Tämä kattaus oli 8,60 yuania eli reilu yhden euron.

Tavaraa on yleensä enemmän kuin jaksaa syödä. Lihat ovat järjestään todella luisia, eli täällä ei eritellä luuta lihasta, vaan noita paloja närpitään puikkojen avulla suuhun. Otin myös kerran kananugetteja, mutta ei tule kyllä enää sen kerran jälkeen ostettua. Sanotaanko vaikka näin, että Suomessa meidän nugeteissa ei ole mitään vikaa näihin verrattuna. Nivelet luisuivat hampaiden välissä ja luut raksuivat, kun söi noita kylmiä kanapalleroita.

Vaikka hinta on huokea, pitää tokaista, että tulee kyllä Assarin ullakkoa ikävä. Odotan sitä, että pääsen tammikuussa sitten syömään härkätortillaa ja muita herkkuja. Riisiä en ehkä ihan heti ota.

P.S. Tämä ei ollut maksettu mainos, vaan kaihon luomaa fantasiointia :D

Vaihdossa: Shenzhen, puutarhakaupunki

Shenzhen on tituleerattu "puutarhakaupungiksi" (花园城, huāyuán chéng), ja se on kyllä ihan totta. Viheralueita on sen verran, että vaikka kaupungin väkiluku on viime vuosikymmeninä 400-kertaistunut (30 000 vuonna 1980, nyt 12 miljoonaa), niin kaupunki on miettinyt myös asukkaiden viihtyvyyttä paljon. Tuossa taustalla aukeavassa lammessa uiskentelee oransseja karppeja ja punakorvakilpikonnia.


Alla olevassa kuvassa on koulun alueella olevaa viidakkoa. Tykkään käydä kävelemässä tuolla. Kai se on niin, että suomalainen tuntee olonsa kotoisaksi, kun on puita ympärillä :)


5.10.2017

Vaihdossa: Pirkka-tuotteet Kiinassa

Kesko piti viime viikolla tiedotustilaisuuden, jossa he kertoivat alkavansa viedä suomalaisia elintarviketuotteita Kiinaan. Laitoin samana päivänä sähköpostia Keskolle, että mistä näitä on saatavilla, ja vastaus tulikin nopeaan: Alibaban alaisesta Tmall.com-verkkokaupasta.

Kävin nopeasti vilkaisemassa tarjontaa: tällä hetkellä tarjolla on 31 tuotetta, joista suurin osa on keksejä, myslejä ja kahveja. Miltei kaikki ovat kuivaelintarvikkeita, mutta on siellä lakkahillopurkkikin. Vaikka Kiina vaurastuukin kovaa tahtia, niin nuo hinnat ovat siltikin melko suolaisia kuluttajille. Nämä suomalaistuotteet ovatkin selvästi todellista eliitin superruokaa, kun katsotaan hintoja:

Pirkka Kilomysli: 69 yuania = 9,2 €

Paulig Presidentti Original  -kahvipaketti 250 g: 59 yuania = 7,9 €

Ja sitten sokerina pohjalla Pirkka Lakkahillo 400 g: tarjoushinta 99 yuania (13,2 €), normaalihinta tajunnanräjäyttävät 189 yuania eli reilu 26 €!!!

Jotenkin tuntuu, että nämä eivät nyt taida lähteä lentoon kovin nopeasti, mutta mistä näitä tietää, onhan Kiinassa dollarimiljonäärejä jo yli kaksi miljoonaa, joten ehkäpä nämä markkinat eivät ole niin epätoivoiset kuin suomalaisena luulisi.

Joka tapauksessa mielestäni Pirkan pitäisi ehdottomasti kiinalaistaa nimensä, tai ainakin keksiä jokin kiinalainen vastine, koska kaikilla ulkomaisilla yrityksillä on täällä kiinalaiset nimet, ja kiinalaiset myös suhtautuvat epäilevästi tuotteisiin, joilla ei ole kiinalaista asua. Esimerkiksi McDonald's on 麦当劳 (Màidāngláo) ja Subway 赛百味 (Sàibǎiwèi). Nimet kuulostavat alkuperäiseltä äänneasulta, ja lisäksi niillä on hyviä asioita tarkoittavat merkitkin. McDonald'sin merkit tarkoittavat "vehnä, tulla joksikin, työ" ja Subwayn puolestaan "kilpailu, sata, maku".

Pirkalle keksin seuraavanlaisen nimen:

备瑞咖 (Bèiruìkā)

Tämä tarkoittaa "tarjota, hyvä enne, luokka (kuten arvoasteikossa, ei siis koululuokka)". Viimeinen merkki on myös kahvin (咖啡, kāfēi) ensimmäinen merkki ja sopisi mukavasti, kun Pirkka tuo suomalaista kahvia tänne.

4.10.2017

Vaihdossa: keskisyksyn juhla ja kuukakku

Tänään täällä Kiinassa vietetään keskisyksyn juhlaa (中秋节, zhōngqiū jié), jolloin on tapana syödä kuukakkuja (月饼, yuèbǐng). Kuukakut ovat kuin tuhteja keksejä, joissa on sisällä lootuksensiementahnaa ja ankanmunaa sekä muita mausteita. Itse tilatessani Meituan-ruokalähettipalvelusta ruokaa huomasin, että valitsemassani ravintolassa oli myös kuukakkuja tarjolla 8 yuanin (n. 1 euro) hintaan. Päätin ostaa pari kakkua ihan vain kokeilun vuoksi, sillä en ollut aiemmin maistanut näitä. Ja nythän on myös ainutlaatuinen tilaisuus, sillä Suomesta ei kuulemani mukaan saa yhtä hyviä.

回民五仁 (Huímín wǔ rén) = uiguurien (Kiinan muslimit) viisi täytettä

Maku oli oikein hyvä, ja kahvikin täydensi makua mukavasti. Ehkä näiden kanssa kuuluisi juoda mieluummin teetä, mutta kun on suomalainen, niin on suomalainen. Kahvin kanssa ne hyvät syödään :)

Toinen kuukakku meni korealaisille kavereilleni, jotka tapasin tuossa pihalla. Hekin tykkäsivät.

1.10.2017

Vaihdossa: kipeänä

Nyt on tämäkin sitten koettu eli kipeänä oleminen vaihdon aikana. Torstaina se alkoi, eikä loppua näy. Päätä särkee, kuumeilua, kurkkukipua ja nuhaa, kunnon syysflunssa siis. Onneksi nyt on kansallinen lomaviikko, jolloin voi potea tätä rauhassa asuntolassa ilman stressiä siitä, että jäisi opinnoissa jälkeen. Pari päivää tuli hukattua, kun piti olla perjantai ja lauantai (lomaviikon vuoksi oli yksi lauantaiopiskelupäivä) poissa, mutta eipä tuo nyt ole niin katastrofaalista.

Ibumaxia on mennyt ja kaveritkin ovat tarjonneet apuaan täällä, joten eipä tässä mitään hätää ole. Tyttöystävän hoteisiin kun pääsisi Suomeen, niin johan tämä paranisi alta aikayksikön. Mutta ei nyt auta kuin odotella, eiköhän tämä tästä.

Vaihdossa: opiskelijaviisumi, vihdoinkin!

Kuukausi siinä meni. Nyt on siis vihdoinkin passissa tuo opiskelijaviisumi, jonka vuoksi on vuodatettu hikeä ja verta, muttei sentään kyyneliä. Viisumin hakeminen on todella monimutkaista ja sisältää sellaista byrokratiaa, ettei ole tosikaan, mutta kaikista niistä selvittiin onneksi opettajien tuella.

Viisumi haettiin samasta toimistosta, jonne passi jätettiin, ja käsittely maksoi 400 yuania (n. 55 euroa). Sielläkin tuli melkein hiki puseroon, kun yritin maksaa WeChatilla: talossa ei ole verkkoa lainkaan, joten maksu ei lähtenyt ollenkaan. Sitten yritin kiinalaisella pankkikortilla, eikä sekään toiminut jostain syystä. Lainasin kaveriltani rahaa ja maksoin sitten käteisellä. Pelkäsin jo hieman, että tuliko hukkareissu, mutta onneksi käteinen kävi maksuvälineenä; aiemmin ilmoitettiin, että pelkästään kiinalainen pankkikortti käy maksuvälineenä.

Nyt viisumilla voi käydä vaikka joka päivä Hongkongissa, ja ilmeisesti pelkästään passin sivut rajoittavat käyntejä.

23.9.2017

Vaihdossa: liikuntamahdollisuudet Shenzhenin yliopistossa

Aloin käymään parin kaverin kanssa nyt täällä Shenzhenissä salilla. Yliopiston kuntosali on aivan jäätävän kokoinen, eikä paikka ole kiinalaisten paljoudesta huolimatta lainkaan piukassa edes ruuhka-aikana. Kerta maksaa n. 80 senttiä ja sali on n. 500 metrin päässä asuntolalta. Tässä saa myös "alkulämmöt" kävellessä salille, kun tuo 30 asteen ulkolämpötila takaa suhteellisen märän selän :D

Pois kävellessä voi valita joko kadun tai mäkimaaston läpi kulkevan sademetsäreitin. Mieluummin kävelee metsän läpi kuin tylsää kadunvartta pitkin.



Alla oleva ensimmäinen kuva on laitepuolelta, ja toinen joku "pieni" liikuntasali. Vapaiden painojen puoli löytyy myös (ja yläkerrasta silmänkantamattomiin ulottuva juoksumattofarmi), mutta siitä ei ole kuvaa. Tuolta löytyy myös massiivinen lento- ja koripalloareena, pingissali sekä useita uima-altaita, katsotaan josko niistä saisi kuvaa jossain vaiheessa.




Liikuntamahdollisuudet ovat siis näennäisesti hyvät, mutta aukioloajat sijoittuvat tympeästi ilta-aikaan, koska päivisin näissä on menossa oppitunnit.

21.9.2017

Vaihdossa: VPN hankittu

Turun yliopiston jokaisella opiskelijalla on oma VPN-käyttäjätunnus Ciscon ylläpitämään ohjelmaan, jonka avulla voi esim. kotona selailla tieteellisiä julkaisuja ilmaiseksi, kuten yliopiston verkossakin. Kokemukseni ohjelmasta ovat hyviä, joten päätin olla ostamatta muuta VPN:ää tänne tullessani.

Nyt kuitenkin päätin ostaa F-Securen Freedome-VPN-ohjelman, sillä Ciscossa on huonot puolensa: yhteys on todella hidas sen kautta (täällä asuntolalla on 8-megainen netti), eikä esim. YouTubea voi lainkaan katsoa sillä. Lisäksi ohjelmaan täytyy aina syöttää yliopiston tunnukset, kun avaa nettiyhteyden asuntolalla. Monen monta kertaa päivässä siis.

Freedome toimii kuin rasvattu, ja yhteyden saa päälle pelkällä napin painalluksella. Yhteys on nopea ja YouTubea voi nyt katsoa ilman ankeata odottelua. Hinta oli 39,90 €; 1 vuosi; 5 laitetta. Ei siis mikään paha investointi.

Nyt kuuntelen Interstellar-elokuvan soundtrackia tyytyväisenä.

19.9.2017

Vaihdossa: aluehälytyssireeni alkoi soimaan

Aluehälytyssireeni pärähti soimaan eilen tuntien aikana. Koska kukaan ei näyttänyt olevan moksiskaan, niin ehkä se Pohjois-Korea ei vielä hyökkääkään tänne, ajattelin. Kiinnosti silti tietää, että mistä moinen. Löysinkin kotiin päästyäni joitain vanhoja uutisia, joissa kerrottiin, että Shenzhenin alueella sireenejä testataan syyskuun 18. päivä joka vuosi. Joskus päivä on vaihdellut, mutta syyskuulle se on kuitenkin aina osunut. Testi kestää vartin, alkaen klo 11:00.


18.9.2017

Vaihdossa: käynti hyvin tiukassa viisumikeskuksessa

深圳市公安局综合办证服务中心
Shēnzhèn shì gōng'ān jú zònghé bànzhèng fúwù zhōngxīn
Shenzhen City Public Security Bureau comprehensive accreditation service center

Kiinan sisäisen viisumin hakeminen on ollut pitkä ja kivinen tie. Siihen on nyt tähän mennessä kuulunut juoksentelua poliisilaitoksella, valokuvaamossa, erinäisissä toimistoissa, terveyskeskuksessa ja nyt vielä viimeisenä etappina Public Security Bureau, joka päättää viisumista.

PSB on hyvin tarkka instituutio. Papereiden täytyy olla tasan tarkkaan laitettu siihen järjestykseen kuin he haluavat. Lisäksi paikka on autoritäärisyydessään melkein jopa pelottava, sillä yliopiston viisumivastaava kertoi tänään bussissa mennessämme PSB:hen, että paikassa täytyy sitten olla hiljaa. Viime vuonna kahdeksalta opiskelijalta oli evätty viisumi, koska he puhuivat liian kovaan ääneen virastossa ja virkailijan piti tulla sanomaan heille asiasta.

No, mitään tällaista ei käynyt tuolla, mutta sekoilua jonkin verran. Menin viisumivastaavan viitoittamana tiskille, annoin paperit ja tämän jälkeen virkailija sanoi, että "go to the last counter". Menin viimeiselle tiskille, jossa jo toinen virkailijanainen viittoikin minulle. Ojensin hänelle paperit ja hän kertoi, että nyt ei olekaan minun vuoro ja viittoi minua pois papereineni. Menin sitten seisoskelemaan toiseen jonoon, joka onneksi olikin oikea. Mutta ei todellakaan the last counter.

Palvelutiskit ovat tuolla toisessa päässä.

Olen huomannut, että erona Suomeen on täällä sellainen meininki, että yksi ihminen tekee vain yhtä asiaa eikä yhtään enempää. Yksi saattaa kirjata papereita, toinen kopioida (kyllä, täällä on kopiokoneen vieressä istuvia ihmisiä, joille maksetaan 1 yuan kopioinnista), kolmas haastatella ja neljäs laittaa leiman papereihin. Suomessa olen tottunut siihen, että kaikki hoituu yhden ihmisen kanssa eikä tule outoja tilanteita, joissa pitää etsiä oikea tiski.

No, nyt ollaan melkein maalissa, sillä sain PSB:stä kuitin, jossa kerrottiin, että viisumin voi hakea 27.9. Sitten matkustaminen esim. Hongkongiin ei aiheuta mitään ongelmia, vaan viisumilla voi vain tulla ja mennä, miten huvittaa.

Vaihdossa: muutama kuva eilispäivältä












17.9.2017

Vaihdossa: rottia, torakoita, gekkoliskoja, lepakoita...

Paikan villieläintenbongaussaldo alkaa olla aika mukava jo. Rotat, gekot ja torakat on nähty, ja lisäksi tuossa viereisessä lammessa on valtavia karppeja ja punakorvakilpikonnia uiskentelemassa. Taivaalle holahtaa aina iltaisin satamäärin lepakoita lepattelemaan, ja kirjaston viereisessä metsässä on varoitus joistain käärmeistä.

Tykkään. Vielä kun törmäisi tarantuloihin tai skorpioneihin.



16.9.2017

Vaihdossa: rahan tallettaminen kiinalaiselle pankkitilille

Avasin taannoin tilin China Everbright (中国光大银行) -nimiseen pankkiin, jonne talletin aluksi 500 yuania. Nuo rahat tulivat käytetyksi jo melko nopeasti ja aikeissani oli käydä laittamassa lisää rahaa tilille pankissa. Sain kuitenkin tietää onnekseni, että tiskillä kuumottelun ja rallikiinan puhumisen sijaan homman voi hoitaa erittäin kätevästi automaatin avulla. Suomessa Otto. ei anna laittaa lisää rahaa koneeseen, mutta täällä onneksi pystyy, ja homma on vielä kaiken kukkuraksi helppoa kuin heinänteko.

China Everbrightin automaateissa on lisäksi äärimmäisenä helpotuksena mahdollisuus muuttaa valikon kieli englantiin kiinan sijasta. Eli aluksi valitaan Deposit money -> syötetään pankkikortin numero -> painetaan Agree-nappia muutamien rahanpesuvaroitusten ja muiden ilmoitusten kohdalla -> automaatti pyytää laittamaan rahat sisälle -> lokero aukeaa. Huomasin, että setelit kannattaa laittaa niin, että puhemies Maon naama katsoo ylöspäin; muuten kone ei välttämättä tunnista seteliä.


Tämän jälkeen painetaan muutamat kerrat enteriä, jolloin puhelimeesi tulee ilmoitus talletuksesta. Saat automaatista myös kuitin, josta voit katsoa tapahtuman tunnistetiedot.

Näin helppoa se on. Kun en ole vielä keksinyt, että miten suomalaiselta tililtä siirretään kiinalaiselle pankkitilille rahaa, niin tämä käy vallan mainiosti. Rahaa saa nostettua suomalaisilla debit-korteilla vallan hyvällä kurssilla, joten suoraviivainen rahansiirtotapa kiinalaiselle pankkitilille on nostaa seinästä seteleitä ja tallettaa setelit automaatilla kiinalaiselle pankkitilille.

Vaihdossa: torakoita vessassa


Huomasin viime viikolla vessaan mennessäni, että vessanpöntön ja seinän välissä (rako on n. sentin luokkaa) oli näkyvissä pienet piikikkäät jalat, jotka kuuluivat jollekin hyönteiselle. Ainut looginen vaihtoehto olikin torakka, koska niitä tapaa näillä leveyspiireillä melko paljon.

Tässä muutaman viime päivän aikana panin merkille, että perheeseen kuuluu muitakin kuin tuo yksi, jonka näin vilaukselta. Vessanpöntön takana on siis jonkinlainen koti noilla asukeilla.

Tänään oli kuitenkin päivä, jolloin näin yhden noista hyvin läheltä, sillä se vipelsi lattialla ja törmäsi jalkaani, josta se kiipeili seinälle. Otin muovikipon käteeni ja aloin jahtaamaan tuota oliota ja tajusin tuossa taistelun tuoksinassa, miten nopeita nuo oikeasti ovatkaan: Wikipedian mukaan tämä laji eli sokeritorakka tai amerikantorakka (Periplaneta americana) voi juosta jopa 5,4 km/h, mikä ihmisen kokoon suhteutettuna tarkoittaisi n. 330 km/h.

Sain kaverin muovipurkkiin, ja muutaman WhatsApp-ryhmien kavereiden kesken nimesimme sen ehdotusten Tapa se ja Matti perusteella Tapasen Matiksi!


Mitä Matille oikein keksisikään... En tykkää, että hän menee järsimään syötäviäni yöllä tai kokeilemaan ihmislihan makua, joten ehkä Matin voisi viedä kauas viidakkoon.

14.9.2017

Vaihdossa: terveystestin tulokset

Eilen oli jännittävä tilanne, kun haimme kavereiden kanssa terveystarkastuksen tulokset. HIV:tä tai muutakaan vakavaa ei löytynyt, mutta EKG:llä oli löytynyt sinustakykardia:
Toisaalta varsin usein tykytys ei ole rytmihäiriön aiheuttama, vaan kyse on normaalista rytmistä, jonka syketaajuus on vain tavallista korkeampi (sinustakykardia). Näin tapahtuu esimerkiksi sen seurauksena, että potilas tuntee pelkoa, kipua tai muuten huonoa oloa. Syke voi olla nopea myös, jos potilaalla on kuumetta, nestehukka tai hän on henkisesti ahdistunut. Näissä tilanteissa syke on tavallisesti noin 90–100 kertaa minuutissa, mutta hitaampi kuin varsinaisen rytmihäiriön aikana.

No, olihan minulla sykkeeksi merkattu 113 tuohon paperiin, joten ei ihme. En tosin mielestäni tuntenut sykkeen olevan noin korkea tuolla, mutta mistäs näitä tietää.

Toinen juttu oli ultraäänellä löydetty mild fatty liver eli orastava rasvamaksa! No, onhan tässä kertynyt jonkin verran painoa, joten en ihmettele. Ehkäpä elintavat voisivat olla hieman paremmat, joten ihan oikeutettu tuomio tämä oli.

Näiden papereiden hakemisen jälkeen oli vuorossa opiskeluviisumin kolmannen tehtävän (mission C) suorittaminen, eli rennon Joey-nimisen viisumivastaavan luona käyminen. Laitoimme kaikki paperit pyydettyyn järjestykseen huolellisesti täytettynä, jolloin Joey tarkasti paperimme n. 2 minuutissa. Muilla opiskelijoilla prosessiin meni valehtelematta n. puoli tuntia per henkilö, ilmeisesti kun he eivät viitsineet lukea ohjeita ollenkaan. Joey kiittikin vuolaasti meitä, koska säästimme häneltä rutkasti aikaa.

En ymmärrä, miten vaikeaa joillekin on seurata hyvin laadittuja ohjeita. Monet menivät Joeyn toimistoon sekaisen paperipinkan kanssa, jolloin Joey joutui manuaalisesti tekemään pinkan opiskelijan kanssa ja varmaan vielä täyttämäänkin osan lapuista opiskelijan kanssa. Mutta olen huomannut, että osa porukasta on aivan pihalla kaikesta ja he kysyvät WeChat-ryhmissä yhdestä asiasta monen monta kertaa.

Vaihdossa: kalligrafiakurssin epäselvyyksiä

Tämän viikon maanantaina tuli itselläni eteen ensimmäinen ongelma kurssien kanssa. Seinäjokisilla kavereillani on ollut melkoista kamppailua saada tietää omien kurssiensa aikatauluja, ja olenkin joutunut häiritsemään vaihtokoordinaattoria useaan otteeseen tämän vuoksi. Täällä ei nimittäin ole mitään yleistä lukujärjestysjuttua, vaan asioita pitää kysellä eri tahoilta, kuten tässäkin tapauksessa.

Itselleni kävi niin, että kun valinnaisaineista tuli lukujärjestys seinälle, niin siellä luki, että kalligrafiakurssi alkaa maanantaina klo 14:30. Luin myös kurssivalikoimasta, että kurssin aikataulu on 5. ja 6. oppitunti, jotka tuutoreiden antaman oppituntitaulukon mukaan sijoittuivat tosiaan niin, että 5. oppitunti alkaa klo 14:30.

No, kävelin maanantaina sitten innoissani kalligrafiakurssille tuohon kellonaikaan vain huomatakseni, että opettaja oli pakkaamassa laukkujaan ja lähtemässä. Keskustelin hänen kanssaan ja totesin, että kurssi olikin alkanut jo klo 13:00 ja päättynyt nyt klo 14:30. Kävimme myös katsomassa hänen kanssaan osanottajalistaa, josta minä puutuin kokonaan, vaikka olin valinnut kurssin tarjottimella (ja kurssitarjotin sanoi, että minut on valittu kurssille).

En ymmärrä ollenkaan. No, en tässä tapauksessa taida sitten mennäkään kurssille, kun en ole siellä osanottajalistassa. Toinen mielenkiintoinen kurssi olisi ollut maalauskurssi, mutta sinne otetaan vain kieliopiskelijoita, joka minä en ole. Olen vaihto-opiskelija eli alinta kastia, sillä useimmille valinnaisaineille pääsevät vain kieliopiskelijat. Kalligrafiakurssi löytyi kuitenkin yleisestä kurssitarjottimesta, jossa oli varattu 5 paikkaa muille kuin kieliopiskelijoille (kieliopiskelijoille on 20 paikkaa), mutta eipä se näköjään tainnut toimia niin kuin piti.

10.9.2017

Vaihdossa: ensimmäisen opiskeluviikon fiilikset

Ensimmäinen opiskeluviikko on takana, joten nyt on hyvä aika kertoa hieman tuntoja.

Suullinen kurssi (口语) on ehkäpä kaikkein helpoin, sillä kirja alkaa täysin perusteista eikä täten ole mitenkään kovin vaikeaa luettavaa. Opettaja puhuu melko nopeasti, mutta silti ymmärrettävästi, joten siinäkään ei ole ongelmaa. Ainut melko kuumottava asia on se, että opettaja antaa jossain vaiheessa aiheen, josta tehdään luokan edessä esitettävä esitelmä. No, kiinan puhumisen SM:ää pahempi se ei voi olla, joten kyllä siitä selvitään.

Ymmärryskurssi (综合) on toiseksi helpoin. Kirjan taso on melko korkea, mutta siitä huolimatta opettaja puhuu helposti ymmärrettävää kiinaa, ja koen kurssin kaikkein mielenkiintoisimmaksi, koska siinä käydään läpi merkkien taustaa ja niiden käyttöä. Esim. viime kerralla pureuduimme sanaan 可, jonka merkitys on jonkin arvoinen. Esim. 可口 tarkoittaa suun arvoista (Coca-Cola on kiinaksi 可口可乐), 可身 vartalon arvoista (esim. hyvin sopivat vaatteet voivat olla 可身), 可手 käden arvoista (esim. kynä) jne. Mielenkiintoista.

Kuuntelukurssi (听力) on kaikkein vaikein. Jos kaksi em. kurssia ovat vaikkapa asteikolla 1–10 jossain 2–5:ssä, niin kuuntelukurssi menee helposti vaikeusasteen yläpäähän. Sen lisäksi, että nauhalla henkilöt puhuvat todella nopeasti, on asiat myös hankalasti prosessoitavia. Esim. kun Suomessa kävimme läpi vertailua sanan 比 avulla (esim. A比B好 = A on parempi kuin B), niin nyt asiaan tuli lisälogiikkaa, koska asian voi sanoa myös toisella tavalla:
B没有A好 = B不如A好 = B ei ole A:ta parempi
Lisäksi A比B好一点儿 = A on B:ta hieman parempi

Näiden lisäksi vertailemme kuunteluharjoituksissa lukuja (esim. kuinka paljon pidempi A on B:tä), niin koko lause on mennyt ohi jo kun yritän koota ensimmäistä lukua päässäni.

No, muiden luokkalaisten kanssa juteltuani tulin siihen lopputulemaan, että myös muilla on samoja ongelmia. Että kaipa se tästä.

Laitetaan loppuun vielä kiva kuva eiliseltä, ettei mene ihan pelkäksi höpinäksi.


7.9.2017

Vaihdossa: päivä 9: ensimmäinen opiskelupäivä


Ensimmäinen koulupäivä on aina hieman jännittävä, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Kiinassa saa hyvin vähän tietoa kursseista (tai oikeastaan mistään), ellei kysele. Täällä Shenzhenissä ei ole samanlaista itsepalvelukulttuuria kuin Suomessa, vaan asiat hoidetaan kysymällä ja olemalla yhteydessä moniin eri tahoihin. Suomessa pidetään huoli siitä, että kaiken saa itse kaivettua, jos on kiinnostusta.

Tässäkin yhteydessä tuli sellainen eteen, että virallisessa lukujärjestyksessä (jonka saimme eilen) mainittua 综合楼-rakennusta ei löytynyt yliopiston jakamasta kartasta, ja Baidu Maps (Google Mapsin korvaaja täällä, koska Google on blokattu) näytti tuon nimisen rakennuksen sijaitsevan usean kilometrin päässä asuntolarakennuksestani. No, onneksi WeChat-ryhmässä joku kysyi, että missä luokka on, jolloin opettaja vastasi, että paikka on College of International Exchange, joka onneksi löytyi yliopiston kartasta. Jos kukaan ei olisi kysynyt, niin olisi ollut melkoinen etsiminen.

Astuessani luokkaan klo 8:30 jutteli opettaja oppilaiden (tai ainakin yhden intialaisen) kanssa konekiväärikiinaa. Aloin hieman empiä, että onkohan tämä paikka nyt oikea minulle, mutta purin hammasta ja istahdin alas.

Opettajalla oli ongelma, sillä luokan tietokone (jossa on vieläkin Windows XP) oli jäätynyt ja vain hiiren osoitin liikkui ruudulla. Menin apuun katsomaan, että mikä on vialla ja ratkaisin ongelman käynnistämällä koneen uudelleen. Seuraavana ongelmana oli kuitenkin se, että opettaja ei saanut videotiedostoja pelittämään, koska hän oli kopioinut tiedostot DVD:ltä (AUDIO_TS- ja VIDEO_TS-kansiot), eikä mediatoistin suostunut avaamaan noita outoja tiedostoja. Lainasin siis oman kirjani DVD:tä hänelle, jolloin pääsimme aloittamaan.

Tässä kohtaa pieneksi shokiksi huomasin, että opetus ei olekaan täällä englanniksi, vaan kiinaksi. Koto-Suomessa Wénlí-opettajamme opettaa joko suomeksi tai englanniksi, joten tässä oli pienoinen kulttuurishokki. Opettaja puhui myös melko nopeasti, minkä vuoksi sain kopin vain osasta.

Näiden kahden 口语-tuntien (puhekurssi) jälkeen oli vuorossa ymmärryskurssi (综合), jonka opettaja puhui kiinaa, mutta hitaammin ja ymmärrettävämmin. Kurssilla tutustutaan merkkien historiaan ja merkityksiin, ja tästä tulikin siksi lempikurssini. Näiden lisäksi on myös kuuntelukurssi (听力), jossa opiskellaan kuullun ymmärtämistä.

Opintopisteitä näistä ei ole annettu, mutta laskeskelin, että suhteutettuna Turun yliopiston kiinan kielen kursseihin pitäisi näistä ponnahtaa 20 opintopistettä tilille. Se riittää ihan hyvin.

Vaihdossa: päivä 8: avajaisseremonia ja terveyskeskuskäynti


Avajaispäivä alkoi sateisissa ja tuulisissa, mutta silti varsin lämpimissä merkeissä. Suomessa tällainen sää olisi ollut todella kalsea, mutta täällä ei kylmyyttä juuri koe.

Puolituntisessa avajaisseremoniassa toivotettiin tervetulleiksi kaikki vaihto-opiskelijat ja esiteltiin hieman yliopiston harrastemahdollisuuksia, joista suurimman huomion sai yliopiston kuoro. Seremonian jälkeen odottelivat aulassa kielikurssien opettajat laput kourissaan. Löydettyäni oman ryhmäni eli 初级汉语B1:n (elementary Chinese) lähdimme kiertoajelulle ympäri kampusta avonaisilla busseilla, jotka kiertävät joka päivä kampusalueen pääteitä aamusta iltaan. Bussiajelun Juttelin perulaisen Daphnan ja meksikolaisen Marianan kanssa aikaeroista. Suomalaisillahan aikaero on vain vaivaiset 5 tuntia, mutta näiden kahden kotimaissa ero on Kiinaan verrattuna kuin yöllä ja päivällä: 12 tai 13 tuntia! Siinä onkin unirytmin laittamista paikoilleen!

Kiertoajelun päätyttyä oli muutama tunti aikaa levätä, sillä iltapäivällä oli bussikuljetus terveystarkastukseen, jonka sisällöstä ei kukaan tiennyt juuri mitään. Se olikin taas prosessi se. Odottelin bussia ja lyöttäydyin yhteen nepalilaisen, bangladeshilaisen ja brasilialaisen kaverin seuraan jutellen niitä näitä. Bussissa istahdin italialaisen Martinan viereen, jolloin päivän kansainvälisyyssaldo alkoikin olla jo täynnä!

Terveyskeskus opiskelijoineen.

Jonotuspaikkoja oli 11: ilmoittautuminen, rekisteröityminen, kopiointi, taas ilmoittautuminen, maksu, verikoe, perustarkastus, EKG, keuhkoröntgen, ultra ja taas ilmoittautuminen. Aluksi jonotin väärään paikkaan rekisteröimään itseni ja meninkin sitten jonon hännille oikeaan paikkaan. Täällä kuulin, että admission letterissäni on jotain erikoista (tiesin, että se on se, että siihen on merkitty opiskeluajaksi vuosi, vaikka olen vain puoli vuotta). Lopuksi kävi kuitenkin niin, että minun ei tarvinnut maksaa 500 yuanin tarkastusmaksua. Terveyskeskuksen henkilö laittoi rastin ruutuun, jossa luki että haen yhden vuoden viisumia. Tämän jälkeen laitoin nimikirjoituksia kasaan kiinankielisiä papereita, joiden sisällöstä minulla ei ole minkään maailman hajua.

Täytyy sanoa, että minulla on pahaenteinen tunne siitä, että tämä viisuminhakuruljanssi ei tule päättymään hyvin, koska tuossa admission letterissä on tuo virhe...

Kun kaikki tarkastukset olivat tehty, oli aika lähteä asuntolaan lepäämään. Veret otettu, vatsa ultrattu, sydän tsekattu, keuhkot säteilytetty jne. Sellainen reissu.

Bussi (jonka jalkatilat eivät olleet suunniteltu yli 150-senttisille ihmisille).

Bussissa irlantilainen poikaporukka istahti meidän suomalaisten seuraan (juomatavat yhdistävät), ja yksi siinä sanoi, että "this is worst day of my life". Hyvin sanottu, lad.

6.9.2017

Vaihdossa: päivät 6 ja 7: viikonloppu

6. ja 7. päivä osui juuri viikonlopulle ja se tarkoitti, että ainakaan mitään virallisia asioita ei tulisi näinä päivinä hoidettua. Pyörimme siis kavereiden kanssa lähistöllä katselemassa paikkoja ja ostamassa taloustavaroita asuntolaan.

Kävimme KFC-ketjusta "mallia ottavan" CFU-ketjun ravintolassa syömässä höyrytettyjä lihanyyttejä, jotka maistuivat aivan taivaallisilta. Ruoka on täällä todella, todella maukasta.



Kävimme myös My Home 1999 -nimisessä ravintolassa syömässä viiden lautasen menun, jonka ehdottomaksi voittajaksi selviytyivät possupiirakat. Muita ruokalajeja olivat lammaswokki sekä selleri- ja kiinankaalimykyt. Sellerimykyt olivat melko pahanmakuisia, joten niitä ei tule enää otettua.

Possupiirakat.

Koko kattaus maksoi 5 euroa henkilöltä eli 20 euroa kokonaisuudessaan.

5.9.2017

Vaihdossa: päivä 5: nettiliittymän asennus

Kiinassa nettiliittymän avaaminen ja käyttäminen on lievästi sanottuna hankalaa. WiFiä ei ole vielä saatu toimimaan läppärissä, mutta langallinen toimii jotenkin. Ensimmäisenä ongelmana oli saada nettipiuha kiinni seinän rasiaan, joka näytti tältä:


Menin sanomaan asuntolan talonmiehelle asiasta, jonka jälkeen hän soitti verkkosähköasentajalle. Asentaja puhui tietysti pelkkää kiinaa ja kyseli paljon, että onko minulla sitä ja tätä. En ymmärtänyt kauheasti, mutta sanoin rallikiinalla, että ei haittaa, vaikkei pääsekään nettiin, kunhan linja toimii. Ja toimihan se.

Seuraavaksi latasin Shenzhenin yliopiston langallisen verkon asiakasohjelman, jonka avulla verkkoon pääsee. Siihen syötetään opiskelijanumero ja salasana, jolloin ohjelma yhdistää nettiin. Tässä ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että ohjelma otti yhteyttä muutaman minuutin välein todennuspalvelimeen, ja tämän vuoksi VPN ei toiminut kuin sen pari minuuttia kerrallaan.

Virheilmoitus.

Onneksi löysimme kuitenkin kavereiden kanssa tuntien tutkiskelun jälkeen linkin, jossa kirjautuminen tapahtui netissä, eikä asiakasohjelmaa siis tarvinnut avata ollenkaan. Nyt VPN toimi täydellisesti ja pääsen siis jatkossa päivittämään tätä blogiakin mukavasti ilman kompromisseja :)

WiFiä en saanut toimimaan lainkaan omassa kämpässäni, koska reitittimen kantama ei ylety tänne saakka. No, eipä tuo haittaa, koska tärkeintä on, että netti pelaa edes jotenkin.

Vaihdossa: päivä 4: pankkitilin avaaminen ja outo puhelu

Neljäs päivä oli melko rento, sillä yliopiston puolesta ei ollut juuri mitään virallisia menoja, vaan voi täysin keskittyä muihin asioihin.

Menimme aamulla Janen kanssa 中国光大银行-pankkiin, jossa avasimme minulle tilin. Olimme varautuneet kaikilla mahdollisilla papereilla, ja lisäksi Jane tiesi, että he saattavat kysyä veronumeroani, joten hain senkin varmuuden vuoksi. Tilin avaamista varten piti a) täytellä kiinankielisiä papereita b) mennä nurkkatietokoneelle (jossa oli Windows XP ja Internet Explorer, tietosuojaihmiset huom.) ja täytellä tietoja myös sinne c) mennä tiskille, jossa neljä naista katsoi todella tarkkaan passikuvani ja minun vastaavuutta d) mennä toiselle tiskille, jossa kännykkääni asennettiin kolme sovellusta (ja käyttöjärjestelmään jäi kiinankielinen yläpalkki) e) saada tekstiviestejä, joita käytettiin pankkisovelluksen varmennuksessa ja f) laittaa rahaa tilille.

Olin kuulemma kyseisen pankin ensimmäinen ulkomainen asiakas, mutta en saanut siitä hyvästä edes mitään karkkia tms. Höh.

Mutta nyt on sitten kiinalainen pankkitili, josta voi siirtää rahaa WeChatin lompakkoon. WeChatillä maksaminen on maailman helpoin tapa käyttää rahaa. Ehkä Suomeenkin saadaan tällainen ominaisuus joskus.

Kotiuduttuani sain soiton. Vastattuani joku nuori mies puhui hyvin, hyvin nopeasti kiinaa, enkä tiennyt oikein että mitä hän halusi. Hän sulki luurin kuitenkin pian, ja sain koputuksen ovelle. Hän ojensi minulle paketin, ja tässä vaiheessa kaikki valkeni minulle. Suomessa asuva kiinalainen kaverini Kai oli tilannut minulle JD.comista hieman syötävää:

Kuivalihaa, ankankauloja ja pähkinöitä. Nam!

Kävimme kolmen suomalaisen kaverin kanssa myös asuntolarakennuksemme katolla, josta on huikeat näkymät lähimaastoon. Tämä on kuitenkin vain pieni osa Shenzheniä, sillä keskusta on kymmenien kilometrien päässä.

Pakhar-taifuunin ulkoreuna tuntui täällä. Sadetta ja tuulta piisaa.

4.9.2017

Vaihdossa: päivä 3: rekisteröityminen ja paperisota alkaa

Happy 2017!

En odottanut kolmannelta päivältä juuri ihmeempiä, mutta se muuttuikin aivan hullunmyllyksi päivän edetessä.

Tämä keskiviikko oli yliopiston virallinen rekisteröitymispäivä. Menimme Janen kanssa aikaisin aamulla paikalle, ja siellä odotteli iso liuta toimistoja ja pöytiä, joissa jokaisessa oli oma "rasti". Ensimmäisessä ilmoittauduttiin bussimatkalle terveyskeskukseen, toisessa haettiin opiskelijakortti, kolmannessa rekisteröidyttiin jne.

Ensiksi menin varaamaan bussista paikan. Olin listalla ensimmäinen, joten paikan saamisesta ei tarvinnut sen koommin kantaa huolta. Tämän jälkeen poukkoilimme Janen kanssa ympäriinsä ja kuulimme, että systeemi ei ole vielä täysin valmis, koska olimme niin aikaisin liikkeellä.

Odottelimme jonkun tovin, ja sitten veimme admission letterini rekisteröitymistoimistoon, jolloin olin sitten virallisesti nyt Shenzhenin yliopistossa kirjoilla. Tässäkin tuli ongelmaksi se, että ko. kirjeessä luki erheellisesti 1 vuosi, vaikka olen vain yhden lukukauden täällä. No, katsotaan.

Seuraavaksi menin hakemaan opiskelijakorttiini leiman, joka todentaa minun olevan kirjoilla täällä. Tämän jälkeen suuntasimme kiinan kielen alkukuulusteluun, jossa yliopisto-opettaja kyseli kiinaksi niitä näitä ja pyysi lukemaan kirjasta. Tasokseni valikoitui B1, joka on taso 7/12.

Tämän jälkeen ostin B1-tason kirjat (162 yuania eli yhteensä n. 16 euroa) ja suuntasin viisumikopille. Täällä meille kerrottiin, että viisumidokumenttini (JW202) väri ei ole oikea, sillä sen täytyy olla keltainen eikä valkoinen. Keltaisen hankkimisessa menee kuulemma kuukauden päivät, joten opiskelijaviisumin hankkimiseen menee vähintään siis yhtä kauan.

Niin, opiskelijaviisumi. Se on siis se aiemmin mainitsemani Kiinan sisäinen viisumi, jonka avulla voi avata kiinalaisen pankkitilin ja matkustaa rajattomasti manner-Kiinan ulkopuolelle ilman huolia.

No, kun tämä tieto oli tullut, lähdimme pois. Bussipaikka varattu ja viralliset osuudet hoidettu. Menimme kuitenkin tämän jälkeen vielä valokuvaamossa, jossa otimme sinisellä taustalla olevia kuvia 6 kpl kaikkeen siihen paperisotaan, joka tulevaisuudessa koittaa. Lisäksi paikasta piti pyytää valokuvatodistus virallisia tahoja varten.

Virallisilla tahoilla tarkoitan esim. poliisilaitosta, johon menimme myös myöhemmin. Se olikin autoritaarinen kokemus. Paikasta haettiin oleskelutodistusta, jonka jokaisen vieraan maan kansalaisen tulee hakea 24 tunnin kuluessa manner-Kiinaan astuttuaan. Itselläni tuo aika meni hieman yli, mutta en onneksi saanut 2000 yuanin sakkoa siitä huolimatta, huh!

Poliisilaitoksen hoodeja.

Poliisilaitoksen virkailija ei kuulemma hyväksynyt paperipinoa, jos paperit olivat aseteltu väärään järjestykseen. Onneksi omani olivat eikä ongelmia tullut. Poliisilaitokselta sai sitten oleskelutodistuspaperin, joten se reissu oli siinä.

Päivän virallinen osuus olikin hoidettu tällä erää, joten oli aika mennä syömään ja painua pehkuihin. Olipahan päivä!

Vaihdossa: päivä 2: puhelinliittymän avaus ja kiertelyä

Toinen päivä alkoi aurinkoisissa (ja täten näillä leveyspiireillä KUUMISSA) merkeissä. Lähdimme Janen kanssa aamutuimaan hakemaan puhelinliittymää 联通-nimiseltä operaattorilta. Prosessi kesti n. 15 minuuttia, ja siinä otettiin muutama kuva (kuvien ottaminen kaikissa virastoissa on normi täällä) minusta. Liittymässä on 4G-verkko ja 11 gigatavua dataa kuukaudessa.

Hinta?
3 euroa kuukaudessa. Ajatelkaa.

Verrattuna Elisan siirtohintoihin täällä (9,99 €/alkava 50 MB + 0,26 €/MB) on tämä huomattavan määrän euroja säästävä sijoitus.

Paikkaan pamahti myös pian Moldovasta saapunut kolmikko kyselemään apuja, ja kerroimmekin heille mitä pitää tehdä. Kun hommat olivat hoidettu tässä paikassa, oli aika lähteä korjaamaan rannekelloani.

Se on nyt vajaa kaksi vuotta vanha ja hihna onkin kulunut jo huonoksi. Tuutorini vei minut suhteellisen kaukana sijaitsevaan supermarkettiin, jonka aulassa oleva kelloseppä vaihtoi hihnan tuota pikaa 70 yuanin (alle 10 €) hintaan. Loistavaa.

Sepältä meni n. minuutti hihnan vaihtamiseen.

Seuraavaksi oli vuorossa rahan lataaminen opiskelijakorttiin. Se kävi näppärästi: mentiin koulussa olevaan pankkiin, jossa annettiin 200 yuania tiskille, vilautettiin masiinaan opiskelijakorttia ja se oli siinä!

Koulun oma pankki.

Rahan lataamisen jälkeen pankin ulkopuolella olevasta automaatista maksettiin nettiliittymän maksu, joka sekin kävi näppärästi. Valikot olivat kiinaksi, mutta eipä siellä paljon nappeja ollut. Ja tuutorit olivat lisäksi auttamassa.

Seuraavaksi olikin pelkkää kiertelyä kampus- ja kaupunkialueella. Alla pari kuvaa, jotka ovat otettu juuri ennen auringonlaskua.




3.9.2017

Vaihdossa: päivä 1: Hongkongista Shenzheniin

Ei, en ole kuollut, vaikka viimeisestä päivityksestä onkin vierähtänyt jo viikko! Koko viikko on ollut täynnä asioiden hoitamista siellä täällä, eikä asiaan ole auttanut se, etteivät VPN ja yliopiston verkkoasiakasohjelma ole pelanneet yksiin, vaan VPN on aina kaatanut toisen (eli tänne Bloggeriinkaan en ole päässyt kuin minuutiksi kerrallaan). Nyt keksin kuitenkin keinon, jonka avulla se ei enää kaadu, jee!

Aloitetaanpa siitä, mihin edellisessä blogipostauksessa jäätiin eli lentokoneeseen. Lento meni hyvin, mutta kuten aina, ottaa turistiluokassa nukkuminen aina joidenkin lihasten päälle. Niska oli ainakin nyt muutamankin tunnin jälkeen kipeä, mutta vertyi kuitenkin pian.

Hongkongiin saavuttuani oli edessä valtavan pitkä tunneli, jonka päästä löytyi opasteet Shekou-satamaan. Tiskiltä piti ostaa laivalippu (220 HKD eli n. 25 €), joka takasi myös matkatavaroiden automaattisen siirron laivaan ja sen myötä myös Shekouhun.

Hongkongin lentokenttä.

Laiva oli vesibussityyppinen yksikerroksinen yhteysalus. Siellä matkustajille jaettiin maahantulokortti, johon piti täyttää matkan tarkoitus ja muita tietoja itsestään. Laivalla annettiin myös mukillinen vettä, joka maistui jopa pahemmalta kuin Turun vesi kesällä, mikä on melkoinen saavutus! :D



Laivasta astuttuani odotti rajatarkastus, jonka jälkeen vastassa odotti yliopiston vapaaehtoinen (志愿者), englantia opiskeleva Jane. Hänen kanssaan menimme taksiin, joka vei meidät vaihto-opiskelijoiden asuntolaan (留学生宿舍楼). Maksoin koko lukukauden vuokran eli 8000 yuania (n. 1200 € riippuen kurssista) ja sen päälle vielä 1000 yuanin takuuvuokran, jonka jälkeen asunto oli käytettävissäni. 8000 yuanista en saanut kuittia, mutta takuuvuokrasta kyllä. Myöhemmin sain kuitenkin kuitin myös vuokrasta, kun pyysin. Kello lähenteli tässä vaiheessa iltakuutta, jolloin pimeys alkoi jo pikkuhiljaa hiipiä; täällä pimeys koittaa todella varhain ja myös todella nopeasti.

Matkalaukun heitettyäni suuntasimme lähialueelle syömään. Maukas karppikeitto nuudeleilla maksoi 14 yuania eli n. 2 euroa, ja siitä riitti niin paljon syötävää, että en jaksanut läheskään kaikkea.


Tämän jälkeen olikin aika painua unten maille, vaikka en tosin saanut unen päästä kiinni kuin vasta joskus yökahdelta aikaeron vuoksi. Seuraavana päivänä oli aikaa tutustua kämppään hieman paremmin.

28.8.2017

Vaihdossa: h-hetki



Nyt se sitten tapahtuu! Pääsin juuri istumaan koneeseen, eli toisella puolella odottelee nyt sitten täysin tuntematon maailma. 9 h 45 minuuttia on lentoaika, ja lentoyhtiö on supisuomalainen Finnair.

Päivä meni pitkälti pakatessa tarvikkeita matkalaukkuun ja valmistellessa lähtöä. Lähdön hetken koitettua olikin vaikea jättää taakse tyttöystäväni 4,5 kuukaudeksi. Tuollainen hetki on haikeudessaan sanoinkuvaamaton.

Hongkongissa agendana on ostaa laivalippu Shenzhenin Shekou-satamaan (蛇口), josta minut noutaa sitten yliopiston vapaaehtoinen. Taifuuni on riehunut (tai itse asiassa riehuu) alueella, ja laiva saattaa olla poissa käytöstä. Siinä tapauksessa pitää selviytyä muiden keinojen avulla manner-Kiinaan.

Laittelen infoa myöhemmin, että miten siirtyminen on sujunut. Huh!

26.8.2017

Vaihdossa: learning agreement, Pekingin-apuraha ja toinen viisumi

Turun yliopiston vaihtosäännöissä seisoo, että learning agreement eli eräänlainen opiskelusopimus pitäisi olla valmiina 31.5. Paperissa kysytään opintojaksojen nimiä, koodeja ja opintopisteitä ja ne pitäisi siis olla selvillä 31.5. Kiinaan mennessä asia muuttuu hieman hankalaksi, sillä esim. Shenzhenin yliopistojen sivuilla tai alkeellisella kurssitarjotinsivulla ei ole yhdenkään kurssin nimeä. On vain yleisiä mainintoja kursseista, mutta ei mitään sen parempaa. Olen yrittänyt selvitellä asioita tässä koko kesän, mutta päädyimme tällä viikolla siihen, että allekirjoitamme sopimuksen Turun yliopiston kanssa ns. keskeneräisenä, koska asia ei ole minun hallussani.

Sain nyt sitten sinne Pekingiin sen apurahan, jolloin asumiseni, koulutarvikkeeni ja vakuutukseni maksettaisiin Kiinan valtion kassasta, ja tämän lisäksi saisin vielä käyttörahaa muutaman satasen euroissa per kuukausi. Juttelin eilen kiinalaisen kaverini kanssa, joka kysyi, että miksen menisi suoraan sitten Pekingiin ja jättäisi Shenzhenin oman onnensa nojaan.

Mietin, että kun tämä opiskelijavaihto on jo ns. lukittu Turun ja Shenzhenin yliopistojen välillä, niin se ei välttämättä tulisi onnistumaan. Lisäksi on epäselvää, että kun viisumihakemuksessani luki Shenzhenin yliopisto, niin mitäköhän piilobyrokratiaa liittyisi tällaiseen ex tempore -yliopistovaihtoon. Piilobyrokratiasta lisää seuraavassa kappaleessa.

Shenzhenin yliopiston WeChat-ryhmään tuli viesti, jonka mukaan pelkkä Suomesta saatava viisumi ei riitä, vaan saapumisen jälkeen täytyy hakea Kiinan valtion sisäistä opiskelijaviisumia, jonka avulla voi hakea pankkitiliä. Lisäksi tuli tieto, että kaikkien ulkomaalaisten, jotka eivät asu hotellissa, tulee rekisteröityä poliisiasemalla 24 tunnin kuluessa manner-Kiinaan saapumisesta ja anoa "väliaikaista asumislupaa" (temporary residence). Shenzhenistä kerrotaan, että siellä homman voisi hoitaa netissä, mutta nopean selailun tuloksena löysin vain kuolleita linkkejä.

Tämän toisen viisumin hakuohje on melko yksinkertainen ja suoraviivainen, joskin 56 sivua pitkä ja sisältää poukkoilemista poliisilaitoksella, valokuvaamossa, terveyskeskuksessa sekä jossain, minkä nimeä ei ole kerrottu, mutta johon järjestetään bussikuljetus.

Viimeinen työpäivä

Uudenkaupungin Yara.

Eilen ja ylipäätään koko tällä viikolla on ollut hyvin haikeat fiilikset. Syksyn tuntua on tällä viikolla ollut ilmassa riittämiin, ja naulan arkkuun löi nyt neljän kuukauden mittaisen kesätyörupeaman päättyminen. Olin siis Uudenkaupungin Yaralla toukokuun alusta eiliseen saakka kesäharjoittelija-nimikkeellä työskentelemässä laboranttina. Työpaikan fiilis oli todella lämmin ja koin, että esimieheni otti rekrytoidessaan huomioon mielenkiintoni kohteet ja kokemuksen äärimmäisen hyvin. Uskollisimmat lukijat tietävät, että pidän Excelistä, joten ei varmaankaan tule yllätyksenä, että koodattuani liki 3000 riviä makroja tuolla olen enemmän kuin tyytyväinen tähän mahdollisuuteen :D

Samassa työpaikassa oli meidän kemian laitokselta kakkosvuosilainen hieno hemmo, jonka kanssa synkkasi. Oikeastaan kaikkien kanssa synkkasi, eikä koskaan tullut sellaista oloa, että olisimme jotenkin olleet ulkopuolisia, vaan meidät otettiin lämpimästi vastaan heti ensimmäisenä päivänä ja kohdeltiin kuin ketä tahansa täysivaltaista työyhteisön jäsentä.

Työukko.

Vaikka pätkä oli 4 kuukautta, tuntui aika menevän nyt jälkeepäin katsottuna todella nopeasti. Mahtava kokemus ja todella hieno työyhteisö. Läksiäislahjaksi sain Muumi-mukin, lakritsia sekä avaimenperän.

Esimieheni oli kuulemma valinnut tämän mukin, koska olen juuri lähdössä tuhansien kilometrien päähän :)

Alla vielä viimeiselle päivälle leipomani kakku.

Persikkakakku